perjantai 17. helmikuuta 2012

Oopperaa ja heviä..

 

On sisältynyt kuluvaan viikkooni. Viikko sitten lauantaina käytiin koko perheen voimalla katsomassa Lahden Kaupunginteatterissa oopperaa, Trubaduurin voimalla. Kokemus oli uskomaton, tuotos, kaupunginteatterin ja Lahden oopperayhdistyksen yhteistyön tulos. Kannatti käydä, vaikka liput olikin normaalia teatteria hintavammat. Esityksiä oli/on kaikkiaan 10 kpl, seuraava (viimeinen?) on huomenna. Jos olette lähistöllä, pidätte oopperasta, suosittelen lämpimästi, mikäli siis lippuja vielä löytyy. Ainakin viime lauantain näytöksessä näytti olevan jokunen paikka tyhjänä.

Keskiviikkona mentiinkin sitten ihan toiseen suuntaan musiikin tyypeissä/lajissa. Kävimme mieheni ja hänen tyttärensä Ritan sekä Ritan poikakaverin Joukon, mieheni pojan Patrikin sekä rakkaimmista rakkaimman ystäväni Maaritin kanssa Hartwall Areenalla katsomassa, arvatkaas mitä? NO TÄTÄ!!

Areena oli loppuunmyyty ja vaikka näinkin nyt kyseiset saksalaiset hevarit kolmatta kertaa, voin sanoa, että KANNATTI!! Show pyrotekniikoineen oli loistava. Käsittämätöntä, ettei herroilla ole pienintäkään tarvetta tai edes aikomusta diivailla, konsertti alkoi prikulleen ilmoitettuun aikaan, klo 21. Herrat veti shown, 2,5 h, ilman taukoja tai turhia höpötyksiä välillä. Täyttä tykitystä alusta loppuun.

Vaikka tuo pyroshow sisätiloissa onkin aina vaikuttava, silti upein keikka, minkä Rammsteinilta olen nähnyt, oli Berliinissä vuonna 2010. Paikkana Amfi-teatteri (ulkoilma konsertti), keskellä ei mitään, täysin umpi metsässä, illan jo pimetessä, pyrot, aitoine raketteineen olivat sanoinkuvaamattoman upeat! Samoin tunnelma, toki areenallakin oli upea fiilis, alusta loppuun, mutta tuolla olit suurin piirtein yksin, tuhansien saksalaisten joukossa, porukan, jonka äidinkieli on sama kuin orkesterin. Me mieheni kanssa oltiin “kummajaisia”, joita esiteltiin kaikille :D “Hei, nää tyypit on tulleet Suomesta asti tänne kattomaan Rammsteinia”. Kysymyksiä sateli, miksi oltiin myös siellä, oltiinhan nähty bändi jo samana vuonna, alkuvuodesta, myös suomessa. No,tämä keikka oli syntymäpäivälahja miehelleni, hän täytti tuolloin 40 v. ja hänen sisarukset sekä vanhemmat kustansivat meidät konserttiin, koska se oli ollut mieheni haave jo pitkään, päästä katsomaan Rammsteinia Saksaan.

Iloa ja valoa, vähemmän lumisadetta, kaikille. Sekä tietenkin, rentouttavaa viikonloppua!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

R.I.P Whitney Houston

 

Järkytyksekseni luin aamulla Facebookista, että Whitney Houston on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Taivaallinen enkelikuoro sai parhaista parhaimman vahvistuksen.

Whitney, nuoruuteni idoli, hänen c-kasetit oli kovaa valuuttaa jotka kulki mankan!! kanssa mukana kassissa myös viikonloppujen riennoissa. Niin, nuoruudessani oli c-kasetit, ei tietoakaan mistään iPodeista, saati kännyköistä joihin olisi musiikkia voinut ladata :D Mulla kulki mukana isossa kassissa (Minni Hiiri :D) mankka, joka toimi PATTEREILLA :DDDDD

Parhista parhaimman muistolle pari parasta jota tiedän, ikinä. Ja suurimalle Suomen ystävälle. Whitneyhän viihtyi keikoillaan erittäin hyvin Suomessa, jossa sai olla rauhassa. Jopa niin hyvin, että hoisi naapurimaihin suuntautuneita keikkojaan Suomesta käsin, palasi aina yöksi Suomeen <3

 

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Blogihiljaisuudesta hyvää päivää..

 

Ja het kärkeen, pahoittelut. Laiskuus, laiskuus ja vielä kerran laiskuus on vaivannut oikein huolella meikäläistä.

Aihe postaukseen on ollut valmiina ja pitkään, en ole vaan saanut aikaiseksi tehdä sitä :( Pahoittelut uudestaan.

Ja sitten asiaan. Tutustuin yhden blogin kautta norjalaisiin tekstiileihin (vuodevaatteet) ja luin niistä lisää. Sen jälkeen pistinkin tilausta menemään Kodin Anttila 1: seen ja kohta kotiimme saapui Hoie of Scandinavia tuotesarjasta peitot ja tyynyt x 4. Eli koko sakille uudet täkit ja tyynyt. Nyt noita tuotteita on käytetty reilu viikko ja pois en enää vaihda! Kerrassaan mahtavuutta, ihan parhautta! Tuotteista sanotaan seuraavaa:

“Tuntuu ja käyttäytyy hyvin samalla tavalla kuin untuva, ja joka on kehitetty antamaan täydelliset nukkumismukavuuden”. Tyynyissä downfeel täyte toimii erinomaisesti. Minä nukun normisti niin, että aina on käsi tyynyn alla antamassa lisää korkeutta. Nyt en nuku enää. Tyyny tukee niskaa ja päätä automaattisesti oikeaan asentoon. Niskat ei ole olleet tyynyt käyttöön oton jälkeen kertaakaan, siis kertaakaan jumissa! Lisäksi vähän pöyhimällä tyyny palautuu alkuperäiseen muotoonsa, eli ei mene pannukakuksi parin nukkumiskerran jälkeen.

Ohessa kuvia meille kotiutuneista tuotteista, kuvat lainattu Anttila Kodin 1 sivuilta.

5744198[2]5745054[1]

hoie_logo[1]

Hoie: sta kerrotaan seuraavaa:

Norjalainen Hoie on vuodesta 1850 lähtien jättänyt leimansa skandinaavisiin makuuhuoneisiin peitoillaan, tyynyillään, vuodetekstiileillään sekä huovillaan tuotteittensa innovatiivisen muotoilun ja korkean laadun ansiosta. Hoie toivottaa sinut tervetulleeksi mukavuuden maailmaan - maailmaan, jossa on kaikkea, mitä tarvitset hyviin yöuniin.

Nuo meille kotiutuneet peitteet ovat Celsius 90 –tuotesarjaa, eli ne todellakin voi keittää!! Tyynyt eivät ole samaa sarjaa, ja niissä on pesulämpö 60. Riittävä kuitenkin.

Näiden lisäksi kotiutin henkkamaukasta pellavaiset pussilakanat ja tyynyliinat. Muuten ohan superhyper mahtavat, mutta miksi, oi miksi ruotsalaiset ei vaan osaa tehdä pussilakanoita oikein???

Niistä puuttuu aukot ylhäältä, eli ne joihin minä aina tungen kädet ja vedän täkin pussilakanan sisään. Nyt esim. viikon nukkumisen jälkeen oli niin minulla kuin miehelläkin täkit rullaantuneet ylös, jolloin oli avattava nepparit alhaalta ja laitettava täkit uusiksi pussilakanoiden sisään. Aukkojen kanssa olisi toimenpide ollut huomattavasti helpompi. Ja sen verran olen laista, etten viitsi alkaa aukkoja lakanoihin tekemään. Tai siis sekä laiska, että osaamaton. Saisin vaan paljon enemmän vahinkoa aikaan. Eli lakanat täytyisi kiikuttaa äidin hellään huomaan muokattavaksi, joten anti olla.

Tästäkin huolimatta voin kuitenkin suositella henkkamaukan pellavaisia lakanoita. Toimii. Mutta ihan parhautta yöuniin antaa Hoie. Enää en vaihda. Sorry Finnlayson.